lauantai 30. tammikuuta 2016

// kiasma


30.1.2016, museo ja rappis. hyvä.

Alexa

maanantai 18. tammikuuta 2016

harvemmin


kappaleen seitsemän sekunin hiljaisuuden jälkeen alkoi minut joka kerta yllättävät soinnut toistumaan niin voimakkaalla otteella, että sokeuduin onnesta
pudottauduin sängylle pakahtuen tunteesta jonka aikana tekisi mieli itkeä,
mutta minulla kyyneleet tuntuvat puskevan ulos vain hetkinä kun sairaanhoitaja
kaivaa neulan esille naputellen verisuoniani jotka ovat kuulemma hyvin potentiaalisia tähän hetkeen

//

kellossa numeroita sen verran, että jos puhuisimme lauantai yöstä olisi ihmiset siirtymässä makkaraperunoiden kautta kotiin
sen tutun kehon tai vastakohdatun viereen

//

havahdutaan tähän hetkeen
ajankohtaan joka on väistymässä maanantai aamun tieltä lempein ottein pois
ymmärrän olevani rakastunut ympäröiviin taitoksiin
ja hengähdän kevyemmin seuraavat minuutit

rakkaus kaikuu niin kauan rumana sanana
kunnes sen voi kohdistaa läpikuultaviin asioihin
joiden tietää olevan läsnä olit mitä vain

miten vain

kappale on loppunut

//

Alexa

en väisty



olen rakentanut kotia niin, että käsistäni on alkanut iho halkeilemaan
tunnen kuolevani rutiininomaisesti niin kuin aina näinä aikoina
pakkanen on läsnä tänään,
että jokin muistuttaisi meitä jatkuvasti olemassa olostamme
kehoa on hyvin vaikea olla tuntematta kun kylmyys raapii pintoja

//

korventaa vielä
kolmenkin päivän jälkeen säröttömän ilman kohtaamisesta

//

juurruttaessa itseäni turvattomien seinien välimaastoon
en halutessani löytänyt enää ulko-ovea poistuakseni
toistan reittiä siinä muutamassa kymmenessä neliömetrissä mitä minulla on kierrettävänä

//

ovi viimein aukeaa ja suunnan voi päätellä
päässäni toistuu taas sen saman miehen ääni
kenet luulen tuntevani jokaista ääriviivaa myöten
vaikka kohtaamisemme on jäänyt ainoastaan yhteen hetkeen
kun minä hukuin siihen massaan joka humalapäissään tunsi yhtäläisyyttä ja ennenkaikkea
rakkautta

hänen silmänsä ei ikinä muotoillut kasvojeni piirteitä

//

vedän huivia tiukemmalle ja astelen rappusen alas asti
jättämättä yhtään askelmaa välistä harteilleni virtaa mahdollisuuksia
mikään ei ole enää niin kuin aina näinä aikoina

olen rakentanut kodin ikävään
tietäen sen olevan jotain poistumatonta

//

Alexa

tiistai 12. tammikuuta 2016

minne


kävin ajatuksissani paikoissa mitä
ei ole olemassa vaikka kuinka matkaisi
kengät asfalttia kuluttaen

toisinpäin loogisempaa

//

sydän on pakahtumassa siitä kaikesta kauneudesta
joka kietoo samoin kuin minä kiedon kaulahuivini
rikkinäisen ihoni suojaksi
välttämättömästi

ja aina joku kertoo kuinka selviäisin ilman
kietoudun enemmän

päätöksestä voin erottaa kaikuvia nuotteja
sävyllä joka on niin tuttu
jättämättä väliin huomion kuinka
kuulen ensimmäistä kertaa mitään vastaavaa
yksinoikeudella jätän soinnut niihin seinämiin
jotka ainoastaan minä tavoitan

//

sormeni löytävät reitin niille epätasaisille
kohdille kehossani
jotka rauhallisin väliajoin palaa paikoilleen
niinkuin hän sinne mistä ei oikeastaan ikinä
lähtenytkään

olisi pitänyt puhua minä muodossa
mutta se ei olisi vakuuttanut samoin

//

sitten palaan tuohon vanhaan
enkä ymmärrä mistä puhuin viisi henkäystä sitten
sanat kompastelee minkä ehtii
mitä siihen puuttumaan

nyt sinäkin olet käynyt siellä

//

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

kolahtavat myöhemmin


mulla ei oikein ole sanoja
on vain tosi hyvä
kehosta on ravisteltu pois kaikki se ikävä mitä selkänikamat on
tahtomattaan kantanut taitekohdasta viime viikkoon
on vain tosi hyvä

seuraavalla kerralla osaan askelkuvion paremmin
vaikket siihen uskokkaan

Alexa

torstai 7. tammikuuta 2016

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

aloitan


huvittaisi muistella edellistä
sekä pahoitella kesken jäänyttä sen kuun projektia
jonka viime hetkillä ehdin kiskaista nenän kautta henkeen suolavettä
niin paljon, että se yskittää hieman tänäänkin

sivuutan molemmat paitsi tässä hetkessä
kun totean kyseisten kuvien olevan tuotoksia kuvausreissulta
joka oli ehdottomasti kauniimpia mitä oli

jo alkaneesta tulee jännittävä
haluan olla rakastunut mutta tälläkertaa vain
hengittämiseen jatkumoihin h i l j a i s u u t e e n
vältän takertumasta hetkiin joissa koen olevani väärin

on tapahtumassa
olen lähdössä
olen muuttumassa
ja muuttamassa
hankkimassa mustetta iholle
juomatta alkoholia
tarttumassa hetkiin hetkessä
eikä kolme kesää niiden jälkeen
vaikka silloinkin
kirjoitan sanoja kuullen vieläkin
sen kauniin ihmisen kaikuvia sanoja päässäni

aijon edelleen olla yhtä huono vastaamaan viesteihin
puheluihin sähköposteihin
paitsi hänelle
joka maailman toisella puolella harhojen kourissa
edelleen muistaa minua

on tulossa hyvä