tiistai 31. maaliskuuta 2015

sano lauseita hetkiä mietteitä tunteita




siinä sitä sitten on vain hiljaa
seuraan kuinka lasinsirpaleet leviää pitkin kämppää

-

kerran sitä vain rikkoutuu
onhan se tehtävä näyttävästi
niin kaikki paikallaolijat
huomaa, että nyt epäonnistuttiin
rikottiin huolella

-

olisipa lasi rikkoutumatonta materiaalia,
mä huokaisin

mutta silloin se ei olisi niin symboolinen,
sä muistutit

-

siinä sitä sitten on vain hiljaa
ja hyväksyy sen
että asiat ovat menneet pahasti sivuraiteille
taisin menettää yhden lempilaseistani

-

vielä viikkojenkin päästä
käsi haparoi tiskialtaasta
sitä tiettyä

-

olisimpa tänään pitänyt kiinni
huolellisemmin

/alexa


perjantai 20. maaliskuuta 2015

keskityn olennaiseen


niin paljon marmorikuulia keräiltävänä, että loppujen lopuksi sitä vain astelee niiden keskelle makaamaan onnistuen välttämään jokaisen niistä, toivoen, että joku keräisikin ne mun puolesta. ehkä mut siinä samalla. oon uimassa kohti syvää vettä. sitä mä oon aina pelännyt. tänään oon kuitenkin kuulemma valmiimpi siihen, kuin koskaan ennen. mä lupaan olla perääntymättä tältä uintireissulta.
l u p a a n  l  u  p  a  a  n   l   u   p   a   a   n    l    u    p    a    a    n
googlaan sanaa statue ja laitan spotifyn yksityiselle istunnolle. oliko mulla marmorikuulia keräiltävänä? joo. ja kaksi siideriä avaamatta. yhdistelen asioita ja unohdan niistä toisen. voiko rakastua uudestaan samaan kohteeseen? mitä mä olinkaan tekemässä? hitsi elämä on jännää tänään. oon malttamaton ja samalla haluisin, että mikään ei liikkuisi. paitsi revontulet ja kuu auringon päälle.

tässä kohtaa me katsotaan toisiamme ja kuiskataan samaan aikaan samalla äänenpainolla sana jännittää

//alexa

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

tuntuu voittajalta, mä sanoin


"mä oon täs ulkona,

oottelen sua"


ihana tyttö siellä reunimmaisessa vessassa
mun kanssa
syviä lauseita joista oon nyt jo unohtanut puolet, 
alitajunta muistakoon 
ottaa talteen ne muistamisen arvoiset oivallukset

-

tuntematon poika maalasi mun naaman 
pimeässä hohtavilla väreillä 
pudotin nenäkorun valkosille kaakeleille
jonnekkin sinne ruudukon sekaan se sitten jäikin

-

mun reppu viimeisenä naulakoilla
mä viimeisenä poistumassa

-

silti ulkona jäljellä joku joka tarttui käteen

/alexa

perjantai 13. maaliskuuta 2015

kuudesta kuuteen


ja minä käännyn takaisin sinne mistä heräsinkin
silloin kaksitoista tuntia sitten
maadottautuneena ja jalat hennosti maassa
kenkiä en riisu
nauhoja en sido

-

ajatus liikkuu niin hitaasti
että yhdessä kuljemme jo taaksepäin
kellun vain mukana
mainitsen sinulle sekä itselleni
paskasta päivästä ja
kuinka vihaankaan asennettasi

-

loput jätän itselleni
kuinka vihaankaan tunnetta
sumenevista silmistä
ohimoille asti tippuvista lauseista

-

lauseet
joita yritin hengittää ulos
huomaamattomasti

-

herätessäni uudestaan sieltä mistä aikasemminkin
silloin kaksitoista tuntia sitten
elin hetken uudestaan

-

jopa valo ja pehmeät varjot ovat samat
minäkin

/alexa

lauantai 7. maaliskuuta 2015

ihoni vituttaa minua toisinaan aika paljon


hei mua kiukuttaa. tänään ihan konkreettinen asia mille en vain mahda mitään. atooppinen iho. allergiat. yliherkkyys. ihan perseestä. aina iho suuttumassa jostain ja mun vain pitäisi taipua sen edessä.

  • ei pidä syödä avokadopastaa
  • ei pizzaa
  • ei saa raapia
  • ei saa juoda kaljaa tai viiniä
  • ei saa stressata
  • ei liikkua hikoilu pisteeseen asti
  • ei saa raapia vaikka kutina tunkeutuu jokaseen nikamaan
  • ei saa jättää imuroimatta
  • ei saa raapia varsinkaan unissaan
  • ei saa unohtaa pestä paitaa joka toisen käyttökerran jälkeen
  • ei saa raapia
  • ei saa nukahtaa paikkaan minkä nurkista moikkailee pölypallot - ja niitähän ei meidän kenenkään kotoa löydy
  • ei saa silitellä koiria varsinkaan kissoja 
  • ei saa raapia
  • ei voi käyttää pieniä toppeja shortseja lyhyitä hameita ohuita mustia sukkahousuja koska iho on liian ruma olemaan näytillä
  • ei saa turhautua siitä, että sulla ei taaskaan oo hajuakaan mistä iho reagoi
  • ei saa raapia
  • vaikka kutittaa niin helvetisti ihan kokoajan

mä oon aika turhautunut tähän hommaan. iho räjähtelee täällä edelleenkin vaikka viime koira naaman moikkauksesta alkaa olla jo kolme päivää. oon pessy kaikki pyykit ja enemmänkin. jojotellut sen kanssa, että käynkö polttamassa kutinaa kuumalla vedellä pois vai yritänkö sietää. inhottaa olla yliherkkä maailmalle ja kaikelle mitä se tarjoaa. tanssiminen tappaa myös tätä ihoa minkä ehtii. 
sen kanssa vielä jotenkin diilaan, että tuntuu niin hiton kipeältä ja epämukavalta jatkuvasti. mutta sen kanssa en, että joudun miettimään asuvalintoja sen pohjalta miten pystyisin peittämään kaulan punotuksen taipeiden rumuuden selän kuivuuden parhaiten. mä en toisinaan päästä ketään kylään tai lähde minnekkään vain koska hävettää. eihän tää oo ongelmista sairauksista pahin tai kuollettavin. mutta väsyttävä kyllä. turhaudun kun yritän kaikkeni ja silti näen peilistä rumuutta. tunnen kutinaa. maksaisin kyllä euron tai kolme jos joku napsauttaisi tämän vaivan pois päältä.

en tajua miten tää vain pahenee vuosi vuodelta. jos jo hellittäisi. kiitos. seuraavaksi voin taas jatkaa runoilua mielen tyhjyydestä ja kepeydestä.

/alexa