sunnuntai 18. tammikuuta 2015

"nii. ehkä mulla ei oo kaiki hyvi, mut en tiiä mikä muka olis pielessä"


"nii. enhän mä kysyny ku kuustuhatta kertaa että ooks ok."

mulla on kyllä maailman hauskin ystävä täällä. elämässä. läsnä. tänää mä nauroin. en muistanu miltä tuntuu kun happi meinaa loppua vaan koska naurunpuuska ei anna tilaa hengenvedolle.
jahas, sain muuten meitsin kameran laturin kouvostoliitosta, eli ehkä nyt alkaa tulla muutakin matskua kuin epämääräsiä suttukuvia. googlerunous on vaan kyllä silti parasta.
tekstiä päiväkirjaan ilmestynyt neljän aukeaman verran. mä en vaan tiedä mitä sanoa tai miten päin olla. turhautumista ja suuttumista. niinä hetkinä kun se tuntuu epäreilulta.

sovittiin myös sen kivan muikkelin kanssa, että tämä vuosi on #tekojenvuos. ärsyttää turhat lupaukset. suunnitelmat. "pitäis" -ajatukset. kuluttaa energiaa enemmän kuin se, että juttuihin tarttuisi. talvella kaikki spontaanisuus kuolee mussa. se on ehkä mikä saa mulle tunteen, että oon kuollut itekki. tää on vaan sitä aikaa kun pitää laittaa vielä yksi villapaita takin alle ja keskittyä tekemään elämästä mielenkiintosta. kesällä se onnistui itsestään ja villapaita turha. operaatio toteuta elämä talvellakin. tänä vuonna. ensi syksynä. pimeyden ei saa antaa murhata.

"mm, mut en mä sillon viel tienny etten oo"

/alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti