maanantai 29. joulukuuta 2014

kolahdat




ymmärsi kuinka kosketus puhuu
ne kaikki tärkeimmät
sanat, eleet, alitajunnassa piilevät ajatukset
aamun kauneus
siinä ne on läsnä 

hän aisti
hengitti sitä hetkeä itseensä niin paljon kuin keuhkoihin mahtui
antoi luvan rikkoa pintaa
napsahdus ja konkreettinen kosketus yltää syvemmälle

hetkessä hänen hymy ei ollut vain lihastyötä
tänään se on olotila
tänään se on ainutlaatuista


/alexa

torstai 18. joulukuuta 2014

ja me ei haluttu sulkea silmiä varsinkaan yöksi


mä vaan toivoisin lumen sulavan ja kesän olevan taas läsnä. korkeevyötäröiset shortsit. paljas iho. vanssit. öiset seikkailut uimahallilla. rappiolta ja melankolilta tuoksuva kouvola. aurinkolasit. tuntematon keho siinä samassa sängyssä. valo syö pimeyttä niin, että edes yöllä se ei ole läsnä. kesäkissat. viiniä. kahdeksan tuntiset duuni päivät. en oo riippuvainen mistään konkreettisesta.

viime kesä. se oli niin hyvä, että täytyn vieläkin onnella ilolla ja hymyllä kun mietin sitä. mulla on ikävä tota absurdia ajanjaksoa mun elämässä. täytyin tunteista minkä kerkesin. se auttoi ahdistumaan ja elämään.

kuvissa huippu tyttö. rakastan. maanantaina matkaan viimein sadan kuukauden jälkeen täältä kuplasta pois ja saan tuntea ton muikkelin halauksen. hmm. jään vellomaan kesä fiilikseen. en edes harkitse ulos katsomista.

/alexa

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

pidemmän päälle eihän mikään sitten ollutkaan turhaa. elämässä. ajassa. eleissä.


aamut on mun lemppareita. ei ne aamut kun herätyskello porautuu korvista sisään tappaen aivosoluja samaan aikaan kun ulkona majailevalla yöllä ei oo aikomustakaan väistyä. lemppari aamuilla tarkotan niitä hetkiä kun valo koskettaa fyysisesti. alakerran kahvilan äänet leijailee mun kämpässä asti. tollaset aamut loppuu aina liian lyhyeen. varsinkin talvella tuntuu, että kerkee nopeasti haukkaamaan valoa kunnes aurinko alkaa ujosti suunnittelemaan uni juttuja. hitaat aamut. niistä minä pidän.

ps. pistähän mulle ja sulle liput tilaukseen disco ensemblen juhlakiertueen jollekkin keikalle. esim kouvolan house of rockin. tai joensuun kerubin. lahti. tampere. helsinki. kaikki käy. mennää fiilistelee.

/alexa

tiistai 9. joulukuuta 2014

sekä tarpeeksia kahvia pysyäkseen hereillä hetkessä


levotonta hypyillä maustettua ajatusvirtaa,

pieniä räjähdyksiä jotka muuttaa hetkessä nykyisen, mutta varsinkin edellisen elämän laatua. loksahduksia. siksi asioita tapahtuu. siksi kompastelee.

"sä oot kyllä niin tunne eläjä". niimpä. joskus sitä toivoo, että osaisi katsoa maailmaa ja elämää jotenkin enemmän pintapuolin. mä hyppään toisinaan turhan syville vesille ja siksi ahdistus. mutta loppujen lopuksi tää tälläinen päästä pursuava jatkuva runoilun, haaveilun, kaljan ja teen tarve on ihan mahtavaa. syvemmällä tää kaikki on mun mielestä paljon kauniimpaa. hauraus. kun loksahtaa. se tuntuu luissa ja ytimissä. vähän kevyempää ympärillä. niihin juttuihin ei törmää pinnalla.

Yksin Sateessa -tanssifestarit oli täynnä alastomuutta. se sai mut vähän turhautumaan tätä alaa kohtaa. oikeesti. eikö kukaan osaa luoda mitään uutta. paljastaa itsestään muutakin kuin takapuolen ja kikkelin. konkreettinen riisuutuminen täyden yleisön edessä on näille ihmisille niin helppoa. kyse laiskuudesta vai ideoiden loppumisesta? mä ehkä haluan kirjoittaa tästä pidemmän kaavan mukaan teille joten jätän nämä lauseet nyt vain näin.

"ihmiset eivät elä enää, sillä he ovat jo tulevaisuudessa"
hah. totta taitaa ainoastaan olla tämä hetki. miksi sitä toisinaan saa meidät kiinni elämässä illuusiossa. niinä hetkinä on olematta.

Samuli Putro pysäytti mut taas. luin nimittäin omat sanani hänen lauseista. onneksi poju jaksaa mun ikuisia juoksevia ajatuksia ja sitä kuinka mun on pakko kyseenalaistaa jokaikinen asia mussa tai mun ympärillä koska, muuten en mä olisi varmaan ikinä tajunnut miten mä oikeasti ajattelen ja missä mulla nimenomaa mättää. silmiät auki.

mä pelkään epäonnistumista, koska tuntuu, että se määrittäisi mut ihmisenä. eihän se niin ole. vaati liikaa aikaa, että sanoin sen ääneen. vielä enemmän aikaa, että itse kuulisin mitä sanon. tänään kuitenkin. putron sanat vaan vahvisti tämän. ehkä musta voi vielä tulla jotain.

/alexa