keskiviikko 27. elokuuta 2014

tyttö oli aina lähtemässä kun piti jäädä



"Sulla on ihan sairaan kauniit polvet"

Ehkä sydäntälämmittävin kehu mikä mulle on sanottu. Kuulin sen tänä kesänä duunissa yhdeltä tosi kivalta muikkelilta josta mä ujosti tykkään. Kauniit polvet. Vaikka mun jalat on aina yleensä mustelmilla tai muilla kolhuilla mitä onnistun aina hankkimaan kun konttaan pitkin katuja tai tanssilattiaa niin voin aina olla ilonen mun kauniista polvista.

On menny nyt noin puolitoista vuotta siitä kun mä jäin itkemään kolmen italiaanon perään huittisiin. Oli ehkä talvi. Ainankin kylmä. Jäin siihen rappusille pudottelemaan kyyneleitä kun taksi kaahasi pihalta pois ja vei mukanaan kolme mulle super tärkeäksi muodostunutta henkilöä. Siitä on niin kauan, että oon vähän epäröinyt onko ne henkilöt enää edes konkreettisia vai ovatko he vain hahmoja facebookin chatissa. Yhtä heistä kuitenkin pääsen halaaman huomenna joten oletettavasti ainankin hän on vielä ihan oikea ihminen. Tuntuu super hyvältä vaikka vihaan näitä kuuden tunnin matkoja kaikkine vaihtoineen ja säätöineen. On tää juba silti sen arvoista.

Hah, pihalla seisoskeli muuten semi kulunut, rähjäinen ja elämää nähnyt yksinäinen sohva. No, nyt se majottautuu meillä ainankin hetken aikaa ennenkuin löydetään vähän nuorempi ja paremmassa kunnossa oleva yksilö.

Bussi lähtee, minäkin! (oikeesti piti lähtä jo kaksi tuntia sitten mut perus mä myöhästyin koska olin saamaton ja laiska hyvä mie taaaaas!))#=#?4839ro/(n20f03jw#()"=?"("dfjdepo/))wfj03evitu)

/alexandra

keskiviikko 20. elokuuta 2014

en voi päästää sua mun ajatuksiin, kun leijailen itsekkin niiden ulkopuolella



Hassuja ilmoja tarjonnu nää päivät. Sataa kaatamalla, mutta aurinko paistaa semi pilvettömältä taivaalta - maailmanlopun meininkejä siis. Hengailin hetken mun parvekkeelle hypänneen kisun kanssa ja kropassa on vellonut melankolinen fiilis. Tai sitten se on vaan väsymystä. Nyt kun asiaa aloin pohtimalla pohtimaan niin en oo ehkä vieläkään toipunut viikonlopun festareista kunnolla. Mielellisesti tai kehollisesti. Turhaa höpöttelyä vaan. Unii.

/alexandra

sunnuntai 17. elokuuta 2014

RIVA LA BAMBA


Eilen oli taas vaihteeksi loisto ilta. Pihalle oli rakennettu festarialua ja esiintyjät taisi olla super huippuja. Tunnelma oli kevyt ja onnellinen. Paljon naurua ja reivaamista. Parhaat festarit mitä 12 tunnissa voi kokea. Aamu kuudelta istuin samoilla silmillä keittiön lattialla ja hörpin kahvia. En tiiä, pää lyö ihan tyhjää niin ei oikein tää kirjoittaminen luista. Pointtina, että oli hyvä olla ja on edelleen.

/alexandra

perjantai 15. elokuuta 2014

oon varma että tuun oppimaan sun virheistä enemmän kuin sä ikinä


Mulla on kehossa 16 mustelmaa, kaksi palovammaa, kipeä selkä ja yksi repeytynyt peukalo. Osat taistelujäljistä jäi siitä kun tein semi siistin ilmalennon pyöränsarvien yli ja päätin vähä halailla asfalttia. Mutta muun oon tainnut hankkia ihan vaan tanssimalla. Vähän tulee shokkina mun humppa kesän jälkee nää kunnon treeni tunnit, mutta kaiketi sitä tottuu nopeesti. 

Tilasin tossa viikko sitten dr. martensin kenkulit itelleni kun niitä oon turhan kauan kuolannut. Iloisena toissapäivänä pyöräilin hakemaan suuren zalandon-paketin postista. Kahden tunnin päästä pyöräilin en niin iloisena postittamaan pakettia takaisin, koska vahvasti olin uskotellut itelleni jalkojeni olevan pienemmät kuin todellisuudessa. Nyt odotan taas seuraavat sataneljäkymmentä päivää, että oikea koko tulee. Eipä siinä, omaa tyhmyyttäni ja mitään pahaa sanaa ei kyllä zalandosta ole. (Itseasiassa oli pakko laittaa asiakaspalautetta sinne, koska Inkeri vastasi niin mukavaan sävyyn mun sähköpostiin. Hyvä Inkeri!)

Ei tulis talvi niin vois ikuisesti viettää aikaa mun lemppari katolla.

/alexandra

sunnuntai 10. elokuuta 2014

kesäkissa ei kuole


monen itkuisen hetken jälkeen olen nyt outokummussa. koulu starttaa käyntiin huomenna. lievä shokkihan tää kaikki oli ja tiettyihin naamoihin törmääminen ahdistaa, mutta sain eilen niin aidon ja ihanan viestin siitä kuinka tää paikka kaipaa pinkkii hiusta että jotenki ahdistus laski viiteen. ennen se oli satakymmenen. plus sen yhden blondin muikkelin näkeminen ja kattohengaus tuntu tosi kivalta.

oon saanut 99 valokuvaa seinälle ja ne näyttää vallan kivalta, hassuu miten muutamaan kuvaan mahtuu niin paljon tärkeitä hetkiä ja ihmisiä.

kiitos muuten superisti kommenteista mitä mun teksteihin ilmestyy. ne lämmittää aina kovin mieltä ja vaikka en saakkaan yleensä julkaistua niitä muutakuin seuraavan kerran kun läppärin avaan niin se ei tarkoita ettenkö huomaisi niitä tai etteikö ne sais mulle vibaa että tekisi mieli halata kommentin kirjoittajaa. joten kirjoittakaa.

mun kesä oli paras. oikeesti. mä rakastuin. rakastuin kouvolaan, kesäkissoihin ja elämään. vähä turhan siirappista mutta näinhän tuo on.

outokumpu ei tunnun niin raskaalta nyt kuin se oli lähtiessäni.

/alexandra