keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

aamiainen kouvolassa


Huristeltiin Inkan mopedilla kauppaan, semi väsyneen näköisinä kahmittiin mukaan muutama hedelmä ja järjestettiin aamiainen tossa ilmastossa jossa mä ainankin haistan hieman kesän!

/alexandra

maanantai 28. huhtikuuta 2014

BOOOOOM


Tänään mä tein päätöksen joka automaattisesti johtaa toiseen
  1. En tule ensiviikolla olemaan osa sitä esitystä mitä olemme treenannu vajaat puolivuotta
  2. Tulen ensiviikolla olemaan Tampereen Konservatorion tanssialanperustutkinnon pääsykokeissa
Mä toivon, että tää on oikea valinta ja asiat menee niinkuin mä oikeasti haluaisin. Voi myös olla että turpaan tulee ja kunnolla, mut sitten se on vaa tarkotettu niin ja meikä meinaa kääntää toisen posken.

/alexandra

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

27/04/2014


Torstaina mä löysin tieni Kouvolaan. Vietettiin Veeran kanssa pizza tuokiota, tsekkailtii ihme sarjoja ja valitettiin meidän viimeaikaisesta lemppari aiheesta - miekkosista.
Oon aina ollu jotenki tosi kiitollinen siitä suhteesta mikä meillä Veeran kanssa on, semmonen rento. Jos ei nyt puhuta kuukauteen niin ei oteta siitä kauheeta stressiä ja syyllistetä toisiamme. Mä oon sen verran hetkessä eläjä, että jos mua alkaa kauheesti syyllistämää "et oo pitäny yhteyttä ja ei olla nähty" - sanoilla niin mua alkaa ennemmin vaan suututtamaan. Parasta on kun antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Käväsin myös puistokaljalla Heidin ja Jalmarin kanssa. Oli aika rentoo ja illalla höpöteltii syvällisiä meidän mummon takapihalla joka nyt on varmasti ihan looginen päätös kaikille illoille.

Viikonlopun jälkeen semmonen helvetillinen angiina päätti takertua muhun kiinni ja viikko hurahtikin saikulla. Voisin kirjottaa romaanin aiheesta "Kuinka paljon vihaan kurkku kipua.", mutta ehkä kaikki teistä tietää sen tuskan kun aina nieltäessä on fiilis että kiskoo kurkusta alas tuhansia nuppineuloja.

Mutta siitä huolimatta tosi jepa viikko. Mulla on madren kanssa syystä tai toisesta ollu välit vähän kiikun kaakun tässä viimisen puolenvuoden aikana, mutta nyt tuntuu että tästä hommasta saattaa taas tulla jotain. 
Muutin Outokumpuun viime syksynä ja tänään oli ensimmäinen päivä kun en tiputtanut kyyneleitä junassa. Joko se alkaa vähän helpottaa.

Ja loppuun vielä päivän spontaanit piristykset
  • Ihanan aito hymy naiselta joka myi mulle junalipun
  • Mies joka vaivautui nousemaan junasta ja juoksemaan asemalla mun perään - palauttaakseen meikän tippuneen laturin


/alexandra

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sä et käynyt mun mielessä muutamaan tuntiin, mä tiesin sen kostautuvan monella kuukaudella


Kukka jonka sain duettojen ensi-iltana (jos saan videon käsiini, niin yritän latailla omaa esitystäni teidän arvosteltavaksi) sekä vesipisarat jotka ovat läsnä ulkona ja minussa. 

Mun ajatukset on ylikuumentunu. Voisin vaan maata sängyssä sun vieressä ja kuunnella näitä kappaleita. Sais pysäytettyä levottomat mietteet jotka mun pään sisällä vaeltaa ja olla täysin läsnä hetkessä joka tapahtuu. Se on aikalailla kaikki mitä mä elämään kaipaisin.

/alexandra

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Oon aika huono lukemaan ajatuksia, varsinki omiani


Otoksia talosta joka on ehkä mukavin mitä Outokumpu pitää sisällään. Vielä mukavempia on tyypit joihin taloon astuessa voi törmätä. Kun herää tosta mestasta ei voi olla muutakuin hyvä fiilis. 
Jos ensivuonna mun elämä päättää pysytellä täällä (mikä ei olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto) niin meinasin muuttaa naapuriin. Joka olis aika jepa.

/alexandra

lauantai 5. huhtikuuta 2014

"tarvitsetko mua vuoden päästä vieläkin yhtä palavasti?"


Viime aikoina oon fiilistelly Samuli Putroa normaalia enemmän.
Tunnen jotain kumman suurta arvostusta heeboa kohtaan. Syynä varmasti se kuva minkä oon saanu ihmisestä ja viisujen sanotukset jotka iskee lujaa ja syvälle.
Vissiin muutamat kyyneleetkin tiputtanu öinä, kun seurassani on ollut se olotila, Putro ja tyhjyys.
Ugh.

/alexandra